HGE

Oli ihan normaali arkiaamu ja lähdin viemään kuopusta päiväkotiin. Hetken päästä mieheni soitti että Lucy oksentaa kotona. Mies oli lähdössä, joten suunnistin itse heti takaisin kotiin tarkkailemaan Lucyn vointia. Tähän meni  ehkä n.30min.

Kotiin tullessa Lucy ei tullut ovelle vastaan niinkuin normaalisti vaan makasi sohvalla selvästi huonovointisena. Lucyn takajalat vapisivat kovasti ja hänellä se tarkoittaa yleensä kovaa kakkahätää. Mahan lorinasta päättelin että vatsa on varmaan sekaisin ja nappasin tytön kainaloon ja kannoin ulos mahdollisimman nopeasti. Ulkonakaan kävely ei sujunut vaan Lucy ojenteli takajalkoja taaksepäin, eikä kävelystä tullut  mitään. Päästiin kakkamestoille ja sitten se räjähti. Uloste oli kuin mansikkahilloa, veristä mössöä. Kotiin päästyämme rupesin soittelemaan aikaa eläinlääkärille ja sainkin soittaa kolmeen tai neljään paikkaan ennenkuin saatiin pikainen aika. Siinä vaiheessa Lucy oli jo huonossa kunnossa yritti sinnitellä hereillä, mutta pää nuokahteli ja takajalat vapisi kokoajan.

Eläinlääkärissä otettiin verikokeet, parvovirustesti ja Lucy laitettiin tippaan heti kuivumisen takia. Diagnoosina HGE eli Hemorraaginen gastroenteriitti  eli akuutti verinen maha-suolikanavan tulehdus. Antibioottikuuri ja kevyt ruokavalio hoito-ohjeena. Kyllä tuo säikäytti ja koiran kunto heikkeni ihan silmissä. Onneksi en ollut menossa töihin heti aamusta ja onneksi mies kerkesi todistamaan oksentelun että tulin takaisin kotiin. Ties miten huonossa kunnossakoira olisi ollut iltapäivällä :(

Lucyn ensimmäiset päivät

Lentokentälle  päästyä oli jännitys korkealla. Lapset soitti kokoajan  kotoota puhelimella  että joko kone on laskeutunut jne. Ja odotus  palkittiin, kone laskeutui  ja  hetken  päästä näkyi koirien  boxit. Meidän Lucy on  tuossa pienimässä boxissa.

Sieltä paljastui pieni (pienempi kuin luulin) vapiseva  söpöläinen ja itkuhan siinä ensi näkemisellä tuli. Niin pitkään odotettu Lucy rakas oli vihdoinkin kotona.

Lucy istui sylissäni koko ensimmäisen illan ja siitä käsin tutustui muihin perheen jäseniin. 

Vaatteisiin  totuttelualkoi heti, koska ilma  oli lokakuussa jo suuhteellisen kylmäja Lucy  paleli kovasti. Villapuku tuntui miellyttävimmältä ja sitä päästiin kokeilemaanulkonajo heti ensimmäisenä iltana.

Ulkoilu ei oikein innostanut kun oli pimeää, kylmää  ja märkää. Tarpeet  Lucyteki  kuitenkin hienosti heti ulos, eikä ollut  mitään sisäsiisteys ongelmia.

 Leikkiä Lucy ei osaa, puruluut on olleet ainoa millä innostuu itsekseen vähän leikkimään,esim. palloa ei edes katso.

Pikkuhiljaa rupesi muidenkin seura  kelpaamaan ja meidän  kuopuksen viereen usein käy iltaisin nukkumaan.

Tänään, tänään, tänään ....

Koittihan se päivä viimein, jolloin Lucy saapuu Suomeen. Kotona on erittäin jännittynyt tunnelma ja kukaan ei meinaa jaksaa odottaa viime hetkiä. Sain juuri kuvan jossa Lucy odottelee lentokummiaan kentällä. Ihan kohta nähdään rakas Lucy. Voi että kun jännittää :)

Vakuutus koiralle

Täällä Suomen päässä on kovasti mietitty koiran vakuutusasioita.

Jokainen koiran omistaja varmaan tietää että eläinlääkärikustannukset saattavat noista korkeiksi koiran sairastuessa tai loukkaantuessa.

Edellinen koiramme selvisi hyvin vähillä lääkärikäynneillä, ja vakuutus oli oikeastaan turha. Mutta kävisikö nyt yhtä hyvä tuuri? Tuskin....

Olen pyytänyt tarjouksia monilta vakuutusyhtiöiltä ja tullut lopputulokseen että hintojen vertailu on lähes mahdotonta, kun vakuutushinnan lisäksi on paljon muita ehtoja mitä pitää ottaa huomioon. Mutta päätös pitäisi tehdä. Jos joku osaa auttaa ja kertoa omista kokemuksistaan niin kaikki info on tervetullutta.

Vain 17 päivää

Lucyn kotihoitaja on laittanut aika ajoin meille uusia kuvia Lucysta. On ihana saada kuvia, mutta joka kerta myös tulee iso ikävä.Tässä kuvassa Lucy poseeraa lempituolillaan, Lucyn kotihoitaja vitsaili jopa lähettävänsä tuolin Lucyn mukana niin rakas se hänelle on ;)

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niinpä Lucyllekin on tullut jo monta lempinimeä. Hänen ulkonäkönsä muistuttaa joidenkin mielestä Gizmoa Gremlinsistä 

Johtuisikohan noista korvista?

Jonkun mielestä Lucysta tulee mieleen Dobby

Halusimme säilyttää alkuperäisen nimen Lucylla, koska sillä nimellä opimme hänet tuntemaan ja sen nimen hän on myös jo Kyproksella asuessaan oppinut tunnistamaan.

Ylimmässä kuvassa Lucylla onkin kotihoitajan ostama  uusi kaulapanta, jossa luunmuotoinen nimilaatta, johon siis jo kaiverrettu Lucyn nimi ja minun puhelinnumero.

Joka ilta kun käyn nukkumaan, katson vielä kuvia Lucysta.Tätä kuvaa katsoessa mietin aina miten ihanaa olisi käydä Lucyn viereen nukkumaan.

 Mutta enään on 17 päivää kun Lucy tulee :)

Ostoksia ja ruokapohdintoja

Lucya odottaessa on ollut liiankin paljon aikaa miettiä ja pohtia mitä kaikkea pitäisi ostaa koiralle. Paljon on tarjolla kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä, mutta myös sitä ei niin tarpeellista.

Sänky tuli tilattua Ebaysta , sen pitäisi saapua lähipäiviä. Hinta olisi oli minimaalinen verrattuna Suomessa myytäviin.

Tytöt myös halusivat Lucylle jonkun ihanan pinkin remmin ja kaulapannan, eikä mulla itsellänikään ollut mitään sitä vastaan , joten Ebayn kautta tilattiin myös tämä remmi ja kaulapanta. 

Mutta jotta myös meidän miesväki kehtaa lähteä koiran kanssa lenkille niin ostettiin myös ihan perus nahkaiset remmi ja kaulapanta.

Koska Lucy tulee Kyprokselta jossa lämpötilat on hiukan eri luokkaa Suomen  ilmastoon verrattuna, oli selvää että pitää hommata myös vaatteita Lucylle. Villapaidalle löyty tekijä ja toiveena oli vaan että pitää olla pinkkiä ;)

Nyt kun vielä saataisiin Prinsessa Lucy kotiin ja kokeilemaan onko tavarat oikean kokoisia, mittojen mukaan ollaan osteltu ja toivottavasti ovat oikean kokoisia.

Kovasti olen myös miettinyt mitä ruokaa rupean koiralle syöttämään. Raakaruokintakin on käynyt mielessä , mutta ainakin vielä näin aluksi kallistuttiin kuivaruuan puoleen. Kaikenlaisia keskusteluja ja vertailuja on tullut luettua. Ja lopulta selväksi tuli että valitaan ruoka jossa lihapitoisuus on mahdollisimman korkea. Vaihtoehtoina pyörittelin Taste of Wildia, Orijenia ja Applawsia. Jälkimmäiseen päädyttiin kun sen saatavuus tuntui olevan parasta meidän lähieläinkaupoista.

Joitakin perusleluja tarttui myös mukaan kun käytiin ruokaostoksilla.

 

Ja herkkupaloja

 

Tulisi jo.....

Kun päätös oli tehty ja Lucy varattu meille, tuli myös aika kertoa lapsille Lucysta.
Näytin kuvaa Lucysta lapsille ja kysyin "Olisko kiva jos meille tuli tämmöinen kaveri?" Vastaushan oli selvä, koska lapset olivat aina toivoneet meille koiraa. Kun kerroin että Lucy on meidän koira eivät lapset ensiksi meinanneet uskoa vaan luulivat minun huijaavan heitä. Lopulta kun sain heidät vakuuttuneiksi että Lucy todella tulee meille, oli meillä sillä sekunnilla neljä ilosta ja riemusta kiljuvaa ja hyppivää lasta.

Helmi askarteli heti "Lucy kalenterin" josta ruksaili pois päiviä sitä mukaan kun Lucyn tuleminen lähestyi

 

Lapset myös piirsivät kuvia Lucysta 

Lucy on puheissamme joka päivä, lapset jo jakavat ulkoilutusvuoroja ja miettivät mitä kaikkea voivat tehdä Lucyn kanssa. Jeremias jo lupaili ennen kun Lucysta kerroimme että jos me joskus saadaan koira niin hän on valmis jopa siivoamaan kaikki pissi -ja kakkavahingot ja oksennukset yms.... Saa nähdä miten käy tosipaikan tullen ;)

Odottavan aika on pitkä.

Kotonamme kuuluu aika usein :

" Voi kun Lucy tulisi jo! "

Päätöksen jälkeen

Sen jälkeen kun päätimme adoptoida Lucyn, on ajatukset pyörineet aika lailla hänen asioissa. Vähän väliä mieli karkaa kauas Kyprokselle ja meillä on kova ikävä, vaikka ei vielä olla livenä nähtykään.

Lucyn kotihoitaja on säännöllisesti pitänyt yhteyttä ja kertonut kuulumisia, laittanut kuvia ja videoita. 

Lucyn korvat on hassut, aika isot, eikä oikein tiedä olisko ne pystyt vai ei :D

Rotuarvuutteluja ollaan tehty, monien mielestä Lucy olisi chihuhuan, pinserin ja jonkin terrierin sekoitus, ehkä borderterrieri. Värityshän on aika lailla borderterrierin ja häntä näytti myös samanlaiselta. Korvat sitten enempi tuota chihu osastoa ja koko on pieni, suurinpiirtein chihun ja borderterrierin välimaastoa.  Mutta ken tietää. Pienihän tuo tyttö on säkäkorkeus vain 28cm, vaikka monissa kuvissa näyttää isommalle.

Näin kaikki sai alkunsa

Olin jo pitkään haaveillut koirasta. Rupesi tuntumaan siltä että nyt olisi hyvä aika ruveta toteuttamaan tätä haavetta. Vihjailin asiasta jo kotona ja ystäville. Selasin myytävien koirien ilmoituksia, mutta ei tuntunut löytyvän sitä oikeaa. Olin jo päättänyt että emme välttämättä pentua ottaisi vaan antaisimme mielellään kodin jollekin kodinvaihtajalle jota ei syystä tai toisesta voida tai haluat pitää. Toiveissa oli pieni tai keskikokoinen koira niin että lapsetkin pystyisivät koiraa ulkoiluttamaan. 

Seuraavaksi löysin eri rescuekoira järjestöjen sivuja ja se rupesi tuntumaan oikealta vaihtoehdolta. Kolusin läpi satoja eri koiria, niiden kuvia ja kuvauksia ja tuntui jo siltä etten millään pysty päättämään kuka olisi meille se oikea.

Tässä vaiheessa kuvaan astui siskoni ystävä joka on tuonnut koiria Kyprokselta. Siskoni oli kertonut hänelle koirahaaveistani ja hän lähetti minulle viestin että lokakuussa olisi mahdollisuus saada Kyprokselta koira hänen mukanaan lennolla. 

Pyysin laittamaan kuvia koirista ja hetken päästä katselin tätä kuvaa:

  Se oli siinä, rakkautta ja huolta ensisilmäyksellä <3

 Seuraavana yönä en saanut unta vaan koiran katse porautui mieleeni unissakin, kuvittelin hänet jo tepastelemaan meidän asuntoon ja mietin mitä kaikkea voisimme hänen kanssa tehdä ja ja ja... päätöksen teko minkään asian kanssa ei ole ollut näin helppoa. Lucy oli koira juuri meitä varten.

Kuvassa Lucy on eräällä Kyproksen kunnallisista koiratarhoista, jossa koirien tulevaisuus on todella karu.

Saatuani "luvan" toiselta puoliskoltani otin yhteyttä siskoni ystävään ja varasimme Lucyn meille, jolloin he alkoivat etsiä hänelle kotihoitopaikkaa jossa Lucy voisi olla ennen lentoa Suomeen. Meni muutama päivä kun sain ilouutisia että Lucylle oli löytynyt kotihoitaja Kyprokselta ja koira pääsi turvaan, pois tarhalta.