Lentokentälle päästyä oli jännitys korkealla. Lapset soitti kokoajan kotoota puhelimella että joko kone on laskeutunut jne. Ja odotus palkittiin, kone laskeutui ja hetken päästä näkyi koirien boxit. Meidän Lucy on tuossa pienimässä boxissa.
Sieltä paljastui pieni (pienempi kuin luulin) vapiseva söpöläinen ja itkuhan siinä ensi näkemisellä tuli. Niin pitkään odotettu Lucy rakas oli vihdoinkin kotona.
Lucy istui sylissäni koko ensimmäisen illan ja siitä käsin tutustui muihin perheen jäseniin.
Vaatteisiin totuttelualkoi heti, koska ilma oli lokakuussa jo suuhteellisen kylmäja Lucy paleli kovasti. Villapuku tuntui miellyttävimmältä ja sitä päästiin kokeilemaanulkonajo heti ensimmäisenä iltana.
Ulkoilu ei oikein innostanut kun oli pimeää, kylmää ja märkää. Tarpeet Lucyteki kuitenkin hienosti heti ulos, eikä ollut mitään sisäsiisteys ongelmia.
Leikkiä Lucy ei osaa, puruluut on olleet ainoa millä innostuu itsekseen vähän leikkimään,esim. palloa ei edes katso.
Pikkuhiljaa rupesi muidenkin seura kelpaamaan ja meidän kuopuksen viereen usein käy iltaisin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti